Elä hetkessä.

Lause joka saa monen miettimään, mitä se on. Mitä on olla hetkessä? Monet elää menneessä tai tulevassa mutta ei tässä ja nyt. Kun ajatukset alkaa virrata tulevaisuuteen, voi palauttaa itsensä siihen hetkeen. Olet tekemässä lapselle voileipää tai lukemassa iltasatua ja ajatukset karkaa. Silloin karkaa siitä hetkestä.

Palaa siihen hetkeen. Ota lapsi syliin ja halaa häntä. 

Teet puolison kanssa polttopuita. Ajatukset karkaavat menneeseen. Niihin vuosiin, kun sattui. Sattui syvälle ja saatanan kovaa. Kun sydän oli verillä eikä enää mistään saanut otetta. Palaa siihen hetkeen missä olet nyt. Puoliso ojentaa sinulle puun. Ota kirves käteen ja lyö se halki. Menneisyyden haamut saavat nyt lähteä. Ole hetkessä. Ole siinä missä olet nyt.

Mitä hyödyttää elää tulevaa tai mennyttä? Mennyttä ei voi muuttaa eikä tulevasta voi tietää. Miksi murehtia sellaista, joille ei voi mitään? Joihin ei voi vaikuttaa. Voit vaikuttaa vain tähän hetkeen. Juuri nyt. Olet sitten aamuruuhkassa, töissä, kotona, lenkillä.

Tee kuin sydän sanoo. Hiljennä mieli hetkeksi ja anna sydämen johdattaa. Syvemmälle sinuun itseesi. Silloin olet hetkessä, tässä ja nyt. Valjasta karkaavat ajatukset ja pysäytä ne. Kurvaa lenkkipolulta metsään. Istu mättäälle, kivelle ja anna metsän hoitaa sinua. Luonto on parasta lääkettä. Unohda huominen kokous, ensi viikon palaveri, illan kauppareissu, ylihuomisen vanhempainilta. Ole vain. 

Emme voi vaikuttaa menneeseen enää täältä käsin, missä nyt olemme. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta voimme muuttaa suhtautumisemme siihen. Kipeät kouluvuodet, ensimmäiset bänät tekstiviestillä, äidin ja isän riidat, rakkaan lemmikin poismeno. Sisällä tukahdutettua tuskaa ja surua. Miksi en itkenyt silloin kun itketti? Pahat sanat kaikuu korvissa ja saa kyyneleet kirpoamaan silmiin. Mättäällä istuessa voi antaa niiden virrata, antaa metsän hoitaa suru pois.

Silloin on hetkessä, kun päästää menneistä irti, päästää mennesyyden haamut menemään. Vain niin voi elää hetkessä, kun muuttaa omaa suhtautumista asioihin.

Itse olen koulukiusattu ja narsistin uhri. Niiden muistaminen satuttaa. Muistan sanat jotka viilsivät sydäntäni kuin tuhat miekkaa. Mutta minä en elä enää siellä. Minä elän tässä ja nyt. Äitinä, puolisona, näkijänä ja shamaanina. Elän sellaista elämää, jota olen aina halunnut elää. Minua ei enää satuteta, en enää suostu siihen. Jos joku yrittää alistaa minua tahtoonsa, en suostu siihen enää. Nostan itsestäni sen tiikeriemon tai karhunluonnon enkä anna kenenkään enää satuttaa. Sillä olen vahva. En ole enää se sama arka tyttö. Olen vahva nainen ja ylpeä arvistani. Nuo arvet muistuttavat minua siitä, mitä olen joutunut kokemaan. Ja palautan itseni hetkeen. Nuo arvet ovat muisto menneestä, siitä vanhasta minästä, joka kuoli 3 vuotta sitten. Se vanha minä oli arka, uhri.

Metsästä saan voimaa. Voimaeläimistä saan voimaa. Ammennan niiden voimaverkoista arkeeni voimaa. Olen yhtä niiden kanssa, olen niiden voimakentässä, energioissa. Karhu, susi, korppi, haukka... Ne antavat minulle voimia. Tiikeri herää vasta uhattuna, joskus liiankin herkästi. Mutta sen voima saa minut palamaan.

En ole katkera heille jotka satuttivat minua. Päinvastoin. Olen kiitollinen siitä, että sain kokea sen. Koska se opetti minulle sen, ettei minusta tule koskaan heidän kaltaisiaan. Ei koskaan. Minä en sorru mustaan rakkauteen, vaan valkeaan, tulenpunaiseen rakkauteen, jossa pussataan ja halataan. Sanotaan että rakastan sinua.

Sillä minä olen tässä nyt. Äitinä, joka pussaa koulun portilla. Puolisona, joka koskettaa ohimennen hellästi tai käpertyy kainaloon. Näkijänä, näkemässä henkisten verhojen taakse, sieluihin. Shamaanina, kulkemassa yhdessä samaa polkua luonnonhenkien kanssa, olemalla yhtä voimaeläinten kanssa. Meediona ja maagikkona, auttajana.

Minä olen. Tässä ja Nyt. 

Elä hetkessä.